Äitienpäivän aikaan voi miettiä mikä olikaan ensimmäinen virallinen naisammatti, kun unohtaa ilotytön? Se on kätilö, lapsenpäästäjä, hyväpäinen vaimo. Arvostusta kuvaa termi ranskaksi sage-femme, kirjaimellisesti viisas nainen.
Kirjassaan Ujostelemattomat, Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa kuvaa professori, FT Kirsi Vainio-Korhonen kätilöiden kouluttamista 1700-luvulla Ruotsi-Suomessa. Lapsenpäästäjiä ja napamuijia oli aina ollut, mutta nyt aloitettiin aivan opetus.
Monissa Euroopan maissa oli ammattikätilöitä jo keskiajalla. Naiset olivat kokeneiden kätilöiden opissa, suorittivat tutkinnon ja sen läpäistyään vannoivat viranomaisille ammattivalan. Sitten kätilö voi ripustaa kotinsa ulkopuolelle mainoskyltin. Hyvä maine kulki myös suusta suuhun, ja taitavat kädet olivat arvossaan. Synnytys oli riskialtis sekä äidille että lapselle ja lapsikuolleisuus suuri.
Lapsenpäästö oli naisten alaa, miespuolinen välskäri tai lääkäri haettiin apuun vain, jos lasta ei millään saatu ulos. Silloin tarvittiin veitsiä ja pihtejä. Yleensä myös äiti menehtyi. Suvunjatkamisen mekaniikka, kuten munasolun hedelmöityminen ja sikiön kehitys, olivat kauan arvoituksellisia niin lääkäreille kuin kätilöillekin. Se jo tiedettiin, että hedelmöitys vaati sukupuoliyhteyttä. Tiedot naisen anatomiasta olivat viitteelliset.
Valtio ei hyvää hyvyyttään kiinnostunut kätilökoulutuksesta. Lapsikuolleisuus pienensi väkilukua. Suurvaltakaudella tarvittiin mahdollisimman paljon alamaisia talouden pyörittämiseen ja verojen maksuun sekä armeijaan. Ruotsin kätilökoulutuksen kehittäjäksi tuli Hollannissa ja Ranskassa opiskellut Johan von Hoorn. Hän julkaisi maan ensimmäisen kätilötyön oppaan 1697 ja ryhtyi antamaan yksityisopetusta tukholmalaisille kätilöille. 1711 tuli voimaan ohjesääntö kaksivuotisesta koulutuksesta.
Naisille aukeni mahdollisuus omaan uraan ja ansioihin. Rohkeita naisia, jo vanhempia että nuoria lähti oppiin Ruotsiin. He osasivat lukea ja kirjoittaa, mutta kaiken uuden tiedon omaksuminen vaati varmasti ponnistelua vieraassa ympäristössä. Mutta kätilön kuului olla reipas ja ujostelematon, ihmisten kanssa hyvin toimeen tuleva. 1700-luvulla malliksi tuli, että paikkakunta valitsi koulutukseen lähtevän naisen ja maksoi siitä aiheutuvat kulut. Kätilö palasi tutkinnon suoritettuaan sinne. Hyvän kätilön maine levisi ympäristöönkin, esim. aateliskartanoista hänet pyydettiin paikalle, kun rouva oli taas käymässä lapsivuoteeseen. Perunkirjoituksista käy ilmi, että menestyvät kätilöt ansaitsivat hyvin.
Siispä äitienpäivän aikaan myös kaikkien aikojen kätilöt ansaitsevat arvostuksemme ja ainakin kuvitteellisen kukkakimpun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti